"Il linguaggio della musica è un linguaggio che solo l’anima capisce, ma che l’anima non potrà mai tradurre."
(Arnold Bennett)
CIAO!
Vapun takia siirsimme tiistain tunnin keskiviikolle, mutta oli ihanaa huomata kuinka moni pääsi silti paikalle! Kiitos taas kerran osallistumisestanne ja upeasta läsnäolosta - kanssanne on ilo työskennellä!
Aloitimme tapaamisen iloisin mielin listaamalla onnellisia asioita viime tunnin Felicità -kappaleesta inspiroituneina. Niitä tulikin suuri määrä ja yksi niistä oli kas kummaa MUSICA! Musiikin suhteen jatkoimme erittäin perinteisin kappalein ja vuorossa olivatkin Rino Gaetanon kappale Il cielo è sempre più blu sekä Andrea Boccellin ja Giorgian äärettömän kaunis, millekäs muullekaan kuin musiikille omistettu duetto Vivo per lei.
Il cielo è sempre più blu kertoo Italiassa vallitsevista yhteiskunnallisista kontrasteista ja siitä, miten erilaisissa sosiaalisissa-, kulttuurisissa, taloudellisissa-, sekä poliittisissa oloissa ihmiset elävät ja ovat lähtöisin. Tästä huolimatta, kappaleen sanoman sanoin kaikki elämme saman sinisen taivaan alla. Kuten tunnilla mainitsin, tätä kappaletta on myös joiltakin osin sensuroitu ennen sen julkaisemista. Vivo per lei puolestaan edusti hieman iloisempaa sävyä ja elämän paloa musiikille! Sehän meitäkin kaikkia yhdistää, vai mitä? :)
Ensi viikolla viihdytään vielä kurssin viimeisen tunnin merkeissä - toivottavasti nään vielä teidät kaikki! <3 Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti